Olisi helppoa, jos valinnoissa olisi oikeita tai vääriä vaihtoehtoja. Isoissa, vaikeissa valinnoissa oikeaa tai väärää ei kuitenkaan ole. On vain itse luomiamme perusteluita ja tarinoita. Kun teemme valinnan, perustamme sen uskomuksiin. Ja kun valinta on tehty, luomme tarinan, joka vahvistaa uskomustamme siitä, että tämä oli oikea valinta.

Kaihertaako sinua toive arjesta, jossa sinulla olisi hieman enemmän aikaa/vapautta/luovaa tilaa? Pohditko työsi vaihtamista tai oravanpyörästä hyppäämistä? Vaikka tunteja ei voi rahalla ostaa eikä kirkkaampia ajatuksia saa netistä tilaamalla, lisää tilaa, aikaa ja vapautta on mahdollista itselleen hankkia. Ennen kuin teet ison irtioton tai muutat arkeasi dramaattisesti, pysähdy arvioimaan näiden asioiden todellista arvoa sinulle.

Elämässäni on tapahtunut monia muutoksia viimeisen viiden kuukauden aikana ja lähiaikoina olen pysähtynyt arvioimaan, mikä niiden vaikutus minuun on ollut: mitkä puolet minusta ovat vahvimmillaan juuri nyt ja näissä olosuhteissa?

Koskaan ei voi tietää tuleeko minusta ihminen, jolle tapahtuu kamalia tai käsittämättömiä asioita. Vuosikausia rakennettu onni voi kadota näennäisesti päivissä. Muutokset tapahtuvat silmänräpäyksessä, silloinkin, jos niihin on osannut varautua. Miten elämässä kävi näin?

Koen usein, että minun pitäisi somettaa enemmän. Yrittäjäskenessä on valloilla ajatus, että some on menestyksen mittari ja seuraajamäärä korreloi ihmisen ammattitaidon kanssa. Minua ei kuitenkaan kiinnosta päivystää somessa viikon jokaisena päivänä tai edes kovin säännöllisesti. Voinko siis menestyä yrittäjänä?

Tuntuuko siltä, että töitä on vaan jatkuvasti liikaa ja päivässä liian vähän tunteja? Et ole yksin. Riittämättömyys on ilmiö ja sen seurauksena saattaa myös uupua tai ajautua burnoutiin. Siksi siitä kannattaa olla tietoinen ja aktiivisesti opetella myös torjumaan sitä.

Voiko yrittäjävanhempi olla aidosti läsnäoleva lapsilleen? Miten yrittäjyys ja vanhemmuus yhdistetään? Kaksi yrittäjää avaa rehellisesti ja avoimesti omia kokemuksiaan vanhemmuudesta eri työn muodoista ja jakavat yrittäjänä kerryttämiään oppeja jokaiselle, joka harkitsee yrittäjyyden ja perhe-elämän yhdistämistä tai elää jo yhdistelmän keskellä.

Työuupuumusta edeltää usein jakso, jossa työn ja vapaan väliset rajat ovat livenneet. Työajatukset pyörivät mielessä vapaalla ja voi olla, että varsinainen vapaa-aika ei enää edes tunnu vapaalta. Rajojen vetäminen on vaikeaa muille mutta etenkin itselleen. Entinen mainostoimiston toimitusjohtaja Arif Samaletdin irtisanoutui työstään, sai burnout-diagnoosin, makasi sängynpohjalla kuukausia ja sitoutui ainoastaan siihen, ettei tee mitään sitoumuksia. Vapauden tavoittelijat -podissani juttelemme Arifin kanssa muun muassa siitä, miten intohimoisella ja suorituskeskeisellä luonteella selviää yrittäjänä uupumatta.

Monen päätöksen äärellä aivoihini iskee helposti ähky, eli kyvyttömyys muuttaa päätöksiä toiminnaksi. Onneksi olen kuitenkin oppinut, että ähkyn äärellä toiminta pitää purkaa naposteltavan kokoisiksi palasiksi tai muuten seurauksena on lamaantuminen, tekemisen välttely ja/tai itkupotkuraivari.

Vapaus ei ole itseisarvo vaan vapauden arvo määrittyy vasta kun tietää, mitä vapaudella tekee. Irtisanoutuminen, avioero, omaisuudesta luopuminen tai kotimaansa jättäminen eivät tuo autuutta vaan tyhjyyden. Se tyhjyys täyttyy ainoastaan, kun tietää, millä sen haluaa täyttää.

Ratkaisukeskeisen valmennuksen tarkoituksena on edistää valmennettavan omaa ajattelua ja viedä valmennettavaa kohti hänen asettamaansa tavoitetta. Valmennus tukee ja auttaa tunnistamaan valmennettavan omia voimavaroja ja pyrkii pitkäkestoiseen, ihmisestä itsestään lähtevään muutokseen.

On hetkiä, jolloin kaikki pysähtyy. Kuten silloin, kun koronapandemia rantautui ensimmäisen kerran Suomeen. Näissä hetkissä erilaiset puolustusmekanismimme nousevat pintaan. Paniikki, suru, todellisuuden kieltäminen, avuttomuus, raivo ja vetäytyminen ovat kaikki mahdollisia reittejä turvaan asioilta, joiden käsittelyyn ei löydy valmiita karttoja. Pysähtyneessä tilassa ei ole yhtä oikeaa.

Riittämättömyydestä olisi helppoa syyttää vain pomoa tai omia vanhempiaan, mutta se on yksilöä isompi ilmiö ja siksi sitä pitää ymmärtää sekä yksilön, yhteisön että yhteiskunnan tasolla. Erittelin viisi ilmiötä, joihin riittämättömyys mielestäni kytkeytyy ja joiden avulla voi yrittää ymmärtää sitä, mistä oma riittämättömyyden tunne koostuu.

Tammikuun lopussa huomasin turtumisen mielessäni. Jonkinlainen ilo oli kateissa, mielessä kyti kaipuu virikkeiden äärelle, ja älyni yritti keksiä erilaisia selityksiä turhautumiselleni. Äly ja reippaus työskentelivät täysillä mutta keho ja mielikuvitus olivat tylsistyneitä ja kaipasivat jotain, mistä ammentaa uutta.

Harvalla esihenkilöllä on aikaa kouluttaa työntekijöilleen tärkeitä itsensä johtamisen taitoja. Ja tuntuu jopa hullunkuriselta, että työnantaja opettaisi työntekijöitään sanomaan ei ja vetämään rajoja. Siksi tarvitaan anonyymejä, yhteisön ulkopuolisia valmentajia ja sparraajia.

Jokaisella meistä on jonkinlaisia selviytymiskeinoja ja työkaluja, joita hyödynnämme tietoisesti tai tiedostamatta vaikean tilanteen edessä. Tässä tekstissä paljastan omani.

Me suomalaiset olemme tunnetusti hyviä ottamaan omaa tilaa. Emme kaipaa poskipusuja tai halauksia ja bussissakin tunnistamme jo kaukaa sen ainoan tyhjän penkkirivin, ettei vaan tarvitsisi istua turhan liki vierustoveria. Mukavuusalueellamme on tilaa. Huomasin sosiaalisen minuuteni poissaolon alkusyksystä, kun vietin muutaman viikon Pariisissa.