Mistä tietää tekevänsä oikean valinnan?

Olen istunut, kävellyt, juossut ja makoillut viime aikoina elämän isojen kysymysten äärellä. Päässäni surraavat päätökset, joita joudun lähitulevaisuudessa tekemään seuraavasta asuinpaikastani, uusista avauksista urallani ja valitsemastani elämäntyylistä. Lopulta kaikki nämä mietteeni palautuvat kysymykseen: mitä minä haluan? Tuo tuskallinen, vaikea ikuisuuskysymys, joka ei päästä otteestaan elämän missään vaiheessa. 

Olisi helppoa, jos valinnoissa olisi oikeita tai vääriä vaihtoehtoja. Isoissa, vaikeissa valinnoissa oikeaa tai väärää ei kuitenkaan ole. On vain itse luomiamme perusteluita ja tarinoita. Kun teemme valinnan, perustamme sen uskomuksiin. Ja kun valinta on tehty, luomme tarinan, joka vahvistaa uskomustamme siitä, että tämä oli oikea valinta. 

Uskomusten voima on valtava. Luin vastikään The Guardianin kirjoittaman artikkelin Brexitistä, jossa pohdittiin, miksi niin moni Brexitin kannattaja yhä uskoo äänestysvalintaansa, vaikka Brexitin jälkeinen todellisuus on osoittautunut monen britin osalta karuksi. Artikkelissa haastateltu sosiaalipsykologi Carol Tavris puhui ihmisen sitkeydestä pitää kiinni vakaumuksistaan, ja siitä, miten vahvatkaan todisteet eivät aina riitä kumoamaan vankkaa uskomusta.

Tämä on syy siihen, miksi mielipuolisiinkin uskomuksiin perustuvat kultit kukoistavat ja Donald Trumpista voi yhä edelleen tulla USA:n presidentti. Uskomusten voima on valtava.

Siksi ei ole merkityksetöntä, minkälaisia uskomuksia kerromme itsestämme tai maailmasta itsellemme. Uskomuksemme rakentavat todellisuutta, sillä toistamme uskomuksia päässämme yhä uudelleen. Samalla suljemme silmämme muilta mahdollisilta versioilta todellisuudesta.

Siksi mitä minä haluan on suoraan kytköksissä siihen, minkä valitsen olevan totta. 

Jos uskon maailmantalouden olevan syvässä kuilussa, josta ei ole ulospääsyä, minun on turha haluta uutta asuntoa, jättää turvallista työpaikkaa tai perustaa yritystä. Jos uskon, että maapallo tuhoutuu ilmastonmuutoksen vuoksi pian, minun on paras olla haluamatta perheenlisäystä. Nämä uskomukset ovat sallittuja ja perusteltuja, ja moni jättääkin haluamatta yllämainittuja asioita, koska maailmantalouden kriisistä ja ilmastonmuutoksesta on vankkoja tieteellisiä todisteita.

Silti, näidenkin todisteiden läsnäollessa maailmassa perustetaan kuukausittain tuhansia yrityksiä, hankitaan lapsia ja ostetaan asuntoja. Osa ihmisistä selkeästi uskoo, että synkänkin maailmantilanteen keskellä kannattaa yrittää ja nähdä valoa tunnelin päässä. 

Ymmärrys omista haluista selkenee, kun ensin määrittää, minkälaisten uskomusten keskellä elää ja haluaa elää. Mielipuoliselta vaikuttava toiveikkuuskin on sallittu mielentila eikä synkistelyyn kukaan pakota. Mitä ikinä kerrot itsellesi, löydät kyllä tarinan, joka vahvistaa kertomustasi. 

Filosofi Ruth Chang on sanonut, että vaikeat valinnat ovat lahjoja, koska ne pakottavat meidät määrittämään, keitä oikeastaan olemme. Kun valitsemme, mihin uskomme, määritämme samalla millaisia ihmisiä olemme. Pienetkin elämäntapavalintamme liittyen ruokavalioomme tai pukeutumiseemme kertovat jotain meistä. Jos uskon, että hyvä elämä on terveellistä elämää, syön todennäköisesti ravintorikkaan aamupalan joka aamu ja harrastan liikuntaa. Jos taas uskon, että hyvä elämä koostuu arjen pienistä nautinnoista, jätän chia-siemenet kauppaan ja ostan aamiascroissanttini kaupungin parhaasta leipomosta.

Identiteettimme on lopulta valitsemiemme uskomusten summa ja valintamme heijastavat näitä uskomuksia.

Hyödyllistä onkin kysyä, mitä haluaisit, jos uskoisit, että voit valita mitä tahansa? Mitä haluaisit, jos luopuisit ajatuksesta, että on olemassa oikeita ja vääriä valintoja?