Kirjoitan sekä omaa uteliaisuuttani että asiakkaideni yleisöjä varten. Lempiteemojani ovat työelämän kehitys, luovuus, kestävyysmurros, vastuullisuus, henkinen hyvinvointi ja filosofia.

Kirjoitan tilauksesta haastatteluita, kolumneja, vinkki- ja ilmiöjuttuja sekä suomeksi että englanniksi. Tekstejäni on julkaistu journalistisissa medioissa kuten Helsingin Sanomat, Image, Trendi, Tunne & Mieli, Kotivinkki ja Olivia. Kirjoitan ja editoin tekstejä myös yritysten ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden tuottamiin medioihin ja suunnittelen monikanavaisia sisältökonsepteja.

Huomioin sisällöntuotannossa visuaalisuuden. Olen tottunut työskentelemään graafikoiden, kuvaajien ja verkkosivukehittäjien kanssa.

Olen palvellut kirjoittamisen palveluillani esimerkiksi sellaisia organisaatioita ja toimistoja kuten Sanoma Media Finland, Tiina & Antti Herlinin säätiö, Vaikuttavussäätiö, Reaktor, Carbo Culture, Aalto-yliopisto, Technology Academy Finland, Kaskas, Kubo Creative, Cambri, Suomen startup-yhteisö.

MINUSTA KIRJOITTAJANA

Julkaistut teokseni

Julkaistut teokseni

Vapauden tavoittelijat (Kustantamo S&S, 2022). Yhä useampi meistä pohtii vaihtoehtoja perinteiselle työsuhteelle: perustaisinko oman yrityksen, opiskelisinko uuden ammatin, ryhtyisinkö freelanceriksi tai kokeilisinko sijoittaa osakkeisiin? Kirjassa perataan yhteiskunnallisia syitä itsensätyöllistämisen yleistymisen taustalla ja haastatellaan ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta valinneet raivata omanlaisensa työpolun perinteisen työsuhteen sijaan. Jokainen heistä tavoittelee työelämässään vapautta, ja jokaiselle se tarkoittaa hieman eri asioita.

“Juon viiniä ja kirjoitan moottoroidun soutuveneen pohjalla, jaloissani kalojen nostamiseen tarkoitettu haavi ja kaksi paukkuliiviä. Tiesitkö, että riittää, että liivit ovat veneessä mukana, eivät päällä? Typerä sääntöhän se on. Laitatko ne päälle sitten, kun onnettomuus häämöttää horisontissa? Vähän kuin kantaisit kortsupakettia takataskussa muttet ikinä pukisi yhtään päälle. Paitsi jos näyttäisi siltä, että kumppanilla on todennäköisesti sukupuolitauti. Eli joku huutava herpes. Eihän HIV juuri ilmoita itsestään.

Yhden lasillisen jälkeen olin sitä mieltä, että ehkä tänään ei ole viininjuontipäivä. Toisen lasillisen jälkeen tekee mieli kolmatta. Tulisiko kaikesta työstä parempaa, jos joisi tai vaihtoehtoisesti pössyttelisi tai söisi sieniä päivät pitkät? Muistan uutisen, jonka mukaan etätöihin palaavien ihmisten on vaikea katkaista juomaputkeaan kesäloman jälkeen koska kukaan ei huomaa, jos vain jatkaa tissuttelua.

Onko väliä mitä tekee, jos kukaan ei ole paikalla paheksumassa? Yksinyrittäjän työhän on helposti pelkkää itsekseen oloa, sitähän voisi hyvin olla olematta selvinpäin koskaan. Kuka muka katsoisi paheksuen? Työterveyskin on maksettava itse, joten vaihdat vain palveluntarjoajaa, jos lääkäri alkaa kysellä liikoja. Eivät asiakkaat terveystietoja kysele.

Työ on tässä kännykässä nyt, koska kirjoitan. Mutta minun pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en vedä rajoja työn ja vapaan välille. Toisaalta pidän vapautena nimenomaan sitä, että voin kirjoittaa, kun inspiraatio iskee tai olla kirjoittamatta maanantaina kello 10, jos haluankin istua kahvilla tai haahuilla menemään.”

Katkelma kirjasta Vapauden tavoittelijat

Riittävän hyvä (Kustantamo S&S, 2020). Miksi niin moni meistä kokee riittämättömyyden tunnetta etenkin työelämässä? Miten siellä määritellään riittävän hyvä? Riittävän hyvä-kirjan ydinsanoma on, että meidän jokaisen on opittava asettamaan rajoja omalle työnteolle ja hyväksymään riittävän hyvät lopputulokset. Kuudessa luvussa tarkastellaan riittämättömyyttä eri näkökulmista: Mitä riittämättömyys on? Mistä se johtuu, ja miksi se tuntuu vaivaavan etenkin naisia? Miten työyhteisössä ruokitaan riittävyyttä? Miten riität itse itsellesi?

“Kello oli 5.15. Jo kolmatta aamua putkeen säpsähdin samaan aikaan hereille. Ensimmäinen tunne oli huoli. Tajusin unohtaneeni lähettää sen sähköpostin, joka piti lähettää. Lisäksi minulla ei mitenkään olisi aikaa kirjoittaa lupaamaani juttua deadlineen mennessä, ainakaan normaalin työajan puitteissa. Jossain kaihersi tietoisuus to do -listalla lojuvista tekemättömistä sälätöistä, kuten kuittien tiliöinnistä, vastaamattomista chat-viesteistä ja palavereista, jotka pitäisi sopia. Hikikarpalot nousivat otsalleni joka aamu. Elettiin kesää 2016 ja kesäloma häämötti jo silmissä. Silti epäilin tosissani, selviytyisinkö sinne asti. Enää ei ollut epäselvää, että olin uupunut.

Työmäärä oli kasvanut tasaisesti kevään mittaan. Olin nuori ja motivoitunut viestintäkonsultti kasvavassa viestintä- ja markkinointialan toimistossa. Olin kykenemätön asettamaan rajoja paitsi työnantajalleni myös omalle kunnianhimolleni. Ei oli vaikea sana.

Ja vaikka painoin töitä sata lasissa, koin olevani kaikesta myöhässä. En ollut millään Forbes 30 under 30 -menestyjälistalla enkä ollut edennyt johtotehtäviin kuten jotkut opiskelukaverini, en ollut vieläkään asunut ulkomailla vaikka aina olin siitä unelmoinut, enkä edes tiennyt, miten olin päätynyt viestintäkonsultiksi kun nimenomaan yliopistossa sanoin, että sinne en ainakaan mene.

Vaikka tein hyvää jälkeä töissä ja ulospäin pallot näyttivät olevan hyvin hallussa, en kokenut, että mikään tekemäni olisi ollut riittävästi. Siitä alkoi vuoropuhelu riittämättömyyden tunteen kanssa, ja silloin kylvettiin tämän kirjan ensimmäinen siemen. Hakeuduin lääkärin vastaanotolle ja myönsin käsissäni olevan ongelman samana kesänä, heinäkuun ensimmäinen päivä. “

Katkelma kirjasta RIITTÄVÄN HYVÄ