Sääntöjä ei ole – elämälle täytyy antautua
Tuostakin voi selvitä, oli ajatukseni, kun suljin kannen Ariel Levyn teoksesta The Rules Do Not Apply. The New Yorker -lehdessä työskennelleen toimittajan omaelämänkerrallinen teos kertoi siitä, miten hänen vaivalla rakennettu onnellinen elämänsä hajosi kuin jääpala tehosekoittimessa.
Yhtenä hetkenä hänellä oli unelmien työpaikka, onnellinen parisuhde, kaunis koti ja vauva mahassa. Toisena hetkenä hän synnyttää viisikuukautisen sikiön mongolialaisen hotellihuoneen vessan lattialle, lentää kotiin traumatisoituneena ja saa selville, että hänen puolisonsa on ollut piiloalkoholisti koko heidän suhteensa ajan, ja valehdellut paitsi juopottelustaan myös työstään ja rahankäytöstään. Kun puoliso päätyy vieroitushoitoon, Levy löytää itsensä ilman vauvaa, puolisoa ja yhdessä luotua kotia ja tulee tunnetuksi naisena, jolle tapahtui kamalia asioita.
Koskaan ei voi tietää tuleeko minusta ihminen, jolle tapahtuu kamalia tai käsittämättömiä asioita. Vuosikausia rakennettu onni voi kadota näennäisesti päivissä. Muutokset tapahtuvat silmänräpäyksessä, silloinkin, jos niihin on osannut varautua.
Miten elämässä kävi näin? Sitä voi kysyä, mutta koko totuus ei ehkä valkene koskaan. Elämässä on niin paljon sellaista, mitä ei voi järjellä selittää, ettei sille voi kuin antautua.
“JOTAIN ON MENEILLÄÄN. JOTAIN HYVIN PIENTÄ JA UUTTA VERSOAA SISÄLLÄNI. SE ON ANTAUTUMISEN SIEMEN. SE TUNTUU JOTENKIN SAMANKALTAISELTA KUIN TURVALLISUUS. SE EI SYNNY SUUNNITELMASTA. ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI MINULLA EI OLE SUUNNITELMAA.” – Ariel Levy –
Kukaan ei ole luvannut, että elämässä käy hyvin. Todennäköistä on, että elämässä käy hyvin ja huonosti. Todennäköistä on, että elämä menee eri rataa kuin on lapsuudessaan tai nuoruudessaan kuvitellut.
En olisi 16-vuotiaana kuvitellut, että olen 36-vuotiaana sinkku, lapseton ja yhä epävarma siitä, missä päin maailmaa haluan elämääni viettää. En olisi myöskään uskonut, että olisin kirjoittanut kaksi kirjaa ja pyörittäisin omalla nimelläni kulkevaa yritystä. On käynyt hyvin ja huonosti – tai siis riippuu minkä sääntöjen mukaan omaa elämääni arvioin.
Kirjailija Märta Tikkanen on sanonut omaelämänkerrassaan, ettei hän koskaan tavoitellutkaan onnellista elämää vaan rikasta elämää. Levyn kirjan lopussa on selvää, että hänen elämäänsä on vaikea kuvailla sanalla onnellinen mutta rikasta sen voi ajatella olleen.
Rikasta on elämä, jossa ottaa riskejä, joiden onnistumisesta ei ole varmuutta. Rikasta on elämä, jossa uskaltaa rakastaa silläkin uhalla, että rakkaus ei kanna onnelliseen loppuun asti. Rikasta on elämä, jossa paljastaa kokonaisen itsensä sellaisena kuin on ja katsoo, minkälaisia aaltoja se elämään luo.
The rules do not apply, sanoi Ariel Levy. Sääntöjä elämälle ei ole. Vaikka saisi kaikki boksit elämässä oikein, kukaan ei takaa loppuelämän onnea.
Hyvää on se, että kun kerran astuu ulos yhteiskunnan asettaman normin mukaiselta polulta, on vapaa tekemään mitä haluaa. Ketään ei enää kiinnosta.
Miksi siis yrittää elää minkään sääntöjen mukaan? Elämä paljastaa lopulta itse itsensä. Me voimme vain nojata elämää kohti ja antautua kaikelle sille rikkaudelle, jota juuri tälle polulle mahtuu.