Onko some menestyksen edellytys yksinyrittäjälle?

Koen usein, että minun pitäisi somettaa enemmän. Yrittäjäskenessä on valloilla ajatus, että some on menestyksen mittari ja seuraajamäärä korreloi ihmisen ammattitaidon kanssa. Minua ei kuitenkaan kiinnosta päivystää somessa viikon jokaisena päivänä tai edes kovin säännöllisesti. Hillun mieluummin päiväkävelyillä, keskityn luovaan työhön tai kehittelen seuraavia ideoitani. Nämä asiat nimittäin lisäävät hyvinvointiani, some ei. Somepassiivisuuteni taustalla on myös sisäinen ristiriita siitä, että kun iso osa töistäni keskittyy hyvinvoinnin lisäämiseen, miksi laittaisin yritystoimintani kanaviin, jotka tutkitusti lisäävät pahoinvointia. Somen on kuitenkin todettu vaikuttavan kielteisesti esimerkiksi nuorten itsetuntoon ja kehonkuvaan, ja lisäävän riskiä masennukseen. 

Tiedän, että jään ehkä vaille jotain upeita työtarjouksia, koska minulla ei ole tarpeeksi someseuraajia tai engagementia. Ei minua ne seuraajat tai engagement häiritse, ja jos ne tulevat orgaanisesti niin, että tekeminen säilyy kivana. Mutta en ole valmis uhraamaan luovuuttani, itsetuntoani ja keskittymiskykyäni kanaville, joiden voitot kerää joku amerikkalainen valkokaulusherra. Tällä hetkellä somettamistani ohjaa vain yksi sääntö: sitä tehdään jos ja kun se tuntuu kivalle – ei siksi, että joku muu sanoo, että pitää. 

Minusta on tarpeellista puhua siitä, että someläsnäolo on yrittäjällekin valinta – ei pakko. Mitään ei ole pakko tehdä, koska muutkin tekevät. 

Onneksi en ole ainoa yrittäjä, joka on valinnut toisin. Olin iloinen, kun podivieraani, yrittäjä ja kirjailija, Helena Kastikainen avautui aiheesta kanssani ja kiteytti oman näkemyksensä niin, että hän ainakin toivoo, että jos menen vaikka urheiluhierojalle, niin toivon että se hieroja on käyttänyt aikansa oman ammattitaitonsa kehittämiseen ennemmin kuin somevideoiden tekemiseen ja somepäivitysten miettimiseen. Word. 

Kuuntele keskustelumme Helena Kastikaisen kanssa Spotifysta tai Applen podcasteista.