Miksi tunnemme riittämättömyyttä?

Sen jälkeen kun kirjoitin kirjani Riittävän hyvä – selviytymisopas työelämään, minulta on kysytty usein, mistä riittämättömyyden tunne johtuu.  Olisi helppoa syyttää vain pomoa tai omia vanhempiaan mutta riittämättömyys on yksilöä isompi ilmiö ja siksi sitä pitää ymmärtää sekä yksilön, yhteisön että yhteiskunnan tasolla. Alle erittelin viisi ilmiötä, joihin riittämättömyys mielestäni kytkeytyy ja joiden avulla voi yrittää ymmärtää sitä, mistä oma riittämättömyyden tunne koostuu.

1. Kapitalistinen yhteiskuntajärjestys ruokkii riittämättömyyttä, koska organisaatiot mittaavat itseään aina edellisvuotta vasten. Joka vuosi pitäisi olla tuottoisampi, tehokkaampi, parempi kuin edellinen. Kasvu on edellytys. Ja niissäkin organisaatioissa, jotka eivät tavoittele kasvua, pyritään kuitenkin tehostamaan ja tavoittelemaan enemmän eikä vähemmän.

2. Identiteetti syntyy suorituksista. Suomalaisessa kulttuurissa on tyypillistä, että jo lapsena ihmisiä palkitaan hyvistä kouluarvosanoista ja mitattavista meriiteistä. Aikuisenakin mittaamme helposti itseämme sillä, mitä saamme aikaan emmekä sillä, kuinka hyviä tyyppejä olemme. Lapsuudessa aktivoituneet palkitsemismallit toistuvat aikuisuudessa, totesi kirjaani varten haastattelemani, varhaiseen vuorovaikutukseen erikoistunut psykoterapeutti Sanna Isosävi. Jos lapsuudessa on oppinut että ollakseen kelpo, pitää ylittää itsensä, vaativuus voi aktivoitua stressin keskellä vaikka työkaverit ja esihenkilökin kehottaisivat madaltamaan rimaa. Samalla esimerkiksi some ruokkii tätä samaa suorituskeskeisyyttä. Kanavat täyttyvät erilaisista suorituksista: kävin täällä, tein tuota, suoritin, selvisin. Ja kun vertailemme itseämme muita vasten, on helppoa tuntea riittämättömyyttä.

3. Työnkuvat ovat yhä epämääräisempiä. Todella harvan ihmisen työnkuva vastaa työsopimukseen tai työnhakuilmoitukseen kirjattua työnkuvaa. Ja vaikka aluksi vastaisikin, kaikenlaisia kehitystehtäviä tulee usein roolin kylkeen huomaamatta. Jos ei tiedä, mitä oikeastaan työnkuvaan kuuluu, on hyvin vaikea sanoa, että riittääkö tämä.

Epämääräisyyden ongelmat  liittyvät peruspsykologiaamme.  Samainen Sanna Isosävi totesi, että lapsesta voi kehittyä vaativa aikuinen, jos vanhemmat asettavat riman korkealle, mutta myös, jos vanhemmat eivät selkeästi aseta rajoja tai ilmaise tyytyväisyyttään lapsen käytökseen. Eli pahimmillaan epämääräisyys johtaa siihen, että arvioimme onnistumistamme ja riittävyyttämme esihenkilön tai kollegan tunnetilojen kautta emmekä oikeita mittareita vasten, koska sellaisia ei ole koskaan asetettu.

4. Itsensä johtaminen on trendi, mutta meillä ei ole siihen kovin hyviä taitoja. Näin ollen, kun työkuorma kasvaa ja säläistyy, emme välttämättä osaa johtaa tätä kuormaa fiksusti. Ja kun itsensä johtaminen korvaa ainakin osittain muuta johtamista, voi käydä niin että kukaan ei johda mitään. Siksi itsensä johtamisen taitoja pitäisi opettaa ja opiskella ennen kuin voi olettaa ihmisten osaavan tehdä sitä uupumatta (perustin tätä varten valmennuksen).

5. Yhä useampi työ edellyttää tunnetaitoja, joihin meillä harvalla on kuitenkaan aitoa osaamista. Burnout-ilmiötähän on alun perin alettu tutkia nimenomaan hoitoalan ja palveluammattien keskuudessa, koska ajateltiin, että sellainen työ on kovin kuormittavaa. Empatia ja tunteiden käsittely ja säätely kuormittaa. Nykyisin tunnetyötä tarvitaan myös monissa muissa kuin palveluammateissa, koska työskentelemme ihmisten kanssa tiimeinä emmekä paina koneen nappulaa. Jos emme osaa käsitellä vaikeita ihmissuhdetilanteita tai emme tule kuulluksi tai nähdyksi yhteisössämme, on todennäköistä, että koemme riittämättömyyttä.

Mihin ilmiöön omat riittämättömyyden tunteesi kytkeytyvät?