Parhaat edistysaskeleet ovat naposteltavia
Kesän vaihto syksyyn on kahden erilaisen energian kilpailevia soidinmenoja. Lämpiminä elokuun iltoina tekee toisaalta mieli vielä nojailla parveketuoliin, ja samalla maailma ympärillä ottaa jo vauhdikkaita askelia syksyn suorituksiin. Kun elokuu vaihtui, huomasin innostuksen uuteen kauteen nostavan päätään lomamoodin keskeltä, mutta samalla sain kylkiäiseksi kaikkien avoimien kysymysten vyöryn. Mihin haluan suunnata energiani tänä syksynä, mistä aloitan syksyn projektit, rohkenenko aloittaa aivan uusia palveluita, onnistuvatkohan kaikki ideani? Pieniä ja suuria, tärkeitä ja turhia kysymyksiä alkoi kimmota heti, kun aktivoin aivoni suoritusmoodiin.
Kysymysten takana on monta kevään aikana kypsynyttä päätöstä. Olen päättänyt, että vietän tulevan talven ulkomailla. Vielä minulla ei ole asuinpaikkaa eikä edes tarkkaa kohdetta mutta päätös lähdöstä on. Olen myös päättänyt tarjota uravalmennuspalveluitani uudella tapaa uusille asiakkaille ja uudistanut verkkosivustoni. Ja johtuen ulkomaille muutosta, olen päättänyt myös siirtää joogaopetukseni verkkoon talvikaudeksi. Käsillä on siis monta päätöstä, etenkin kaltaiselleni päätöksiä pitkään pohdiskelevalle ihmiselle.
Monen päätöksen äärellä aivoihini iskee helposti ähky, eli kyvyttömyys muuttaa päätöksiä toiminnaksi. Onneksi olen kuitenkin oppinut, että ähkyn äärellä toiminta pitää purkaa naposteltavan kokoisiksi palasiksi tai muuten seurauksena on lamaantuminen, tekemisen välttely ja/tai itkupotkuraivari. Samalla pitää säännöstellä omaa kunnianhimoa ja innostusta, ja hyväksyä, että kaikki intohimot on toki mahdollista toteuttaa – joskaan ei yhtäaikaisesti. Naposteltavan kokoiset palaset on asetettava aikajanalle ja keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan.
Siksi olen kalenteroinut yhden tärkeimmän asian kullekin viikolle sen sijaan, että roikotan kaikkia avoimia kysymyksiä mukanani päivästä toiseen. Työnnän myöhemmän vaiheen ajatukset syrjään ja keskityn vain siihen, mikä on juuri nyt kriittistä. Suljen kiltisti silmäni kaikelta siltä, minkä äärellä herää pelkästään riittämättömyyttä ja muistan, että yksikin loppuun saatettu asia on parempi, kuin tuhat keskeneräistä projektia.