Haluatko kiteyttää asiantuntemuksesi kirjaksi tai blogiksi? Opi empaattisen kirjoittamisen salat
Oletko oman alasi asiantuntija ja haaveissasi on työstäsi kertova tietokirja tai blogisarja? Hienoa, sinulla on varmasti paljon annettavaa. Tässä blogissa kerron, miten vältät asiantuntijan tyypillisen ansan eli empatian puutteen ja teet tekstistäsi aidosti kiinnostavaa luettavaa.
Maailmassa on paljon tekstejä ja kirjoja, joiden lukemisesta olisi hyötyä muttei niitä kuitenkaan kovin moni lue. Näitä kirjoja kirjoittavat oman alansa huippuasiantuntijat ja syväosaajat. Ongelma ei ole siinä, etteivät he osaisi asiaansa vaan ongelma on siinä, että he osaavat asiansa liian hyvin ja ovat luultavasti ajautuneet piirehin, jossa kaikki muutkin osaavat samat asiat. Osaajien välille syntyy kupla nimeltä jargon, eli kieli, joka on peruskauraa ammattilaisille mutta tuiki tuntematon kuplan ulkopuolisille ihmisille.
Tällaisissa kuplissa on tavallista puhua esimerkiksi investoinneista, potentiaalista, voimavaralähtöisyydestä, kapasiteetista, kilpailukyvystä ja arvoketjuista. Osaajat itse tietävät hyvin, mitä näillä tarkoitetaan mutta jos joku pysähtyy kysymään, mitä voimavaralähtöisyys oikeastaan on, osaajakin joskus tukehtuu sanoihinsa. Itselle ilmiselvän käsitteen avaaminen voikin tuntua mahdottomalta tehtävältä, hieman samalta kuin joku kysyisi, miksi onnellisuus on tärkeää. Näiden ilmiselviltä tuntuvien käsitteiden käyttäminen tekstissä kuormittaa lukijan aivoja aivan turhaan ja lopputuloksena hän saattaa kokea tekstin tylsäksi ja etäännyttäväksi. Ongelmana on, että teksti on kirjoitettu asiantuntijan lähtökohdista eikä lukijan lähtökohdista ja siksi kirjoittajan ja tekstin välissä ammottaa empatiakuilu.
Kuilun saa kurottua, kun tunnistaa oman tekstin ongelmat ja lähtee korjaamaan niitä.
Mikä asiantuntijan tekstissä useimmiten mättää?
Kokemukseni mukaan tällaisten ongelmien takana on tyypillisesti yksi näistä tai molemmat:
Huomaamaton ylimielisyys: kyllähän kaikki nyt ymmärtävät nämä sanat, tämähän on ihan perussanastoa ja sitä näkee joka paikassa, Hesarissa ja Ylelläkin.
Vastaukseni: Kyllä näkee, liian monessa paikassa. Kuitenkin monikaan ei ymmärrä tai ainakaan syvällisellä tasolla. Ja kun ihminen lukee jotain, mitä hän ei ymmärrä, hän lopettaa usein lukemisen, koska ymmärtämisen yrittäminen vie liikaa aivokaistaa. Joten kysymykseni sinulle on, haluatko tulla ymmärretyksi vai olla oikeassa?
Pasiivien takana piileskely: On rohkeampaa todeta asian olevan jollain tavalla kuin pelkästään antaa ymmärtää sen olevan jollain tavalla. Koska jos toteaa, että asia on näin, saattaa joskus olla väärässä.
Virheiden pelossa moni asiantuntija piiloutuu passiiviin kätkettyjen ilmausten taakse. Jos ei sano oikein mitään on vaikea sanoa mitään väärinkään. Tyypillisesti asiantuntija pelkää omia vertaisia eli muita asiantuntijoita ja unohtaa samassa itse lukijan tyystin. Esimerkiksi: “Investointien seurauksena työn tuottavuus lisääntyy” jättää epäselväksi kenen investoinneista (eli sijoituksista) puhutaan ja miten se johtaa työn tuottavuuden lisääntymiseen. Heitetään idea ilmoille perustelematta sen enempää. Joku asiantuntija voisi sanoa myös, että “Päätöksen yhteydessä olisi syytä harkita mekanismeja, joilla nuoria kannustetaan.” Tässäkin jää epäselväksi mistä mekanismeista oikein puhutaan ja kenen pitäisi harkita.
Vastaukseni: Pasiivin takana piileskely on etenkin poliitikkojen leipälaji koska he jos jotkut ovat peloissaan väärien sanojen lausumisesta. Poliitikkojen esikuva ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenenkään muun kannattaisi sitä kopioida. Ainakaan sinun, joka haluat, että joku vaivautuu lukemaan tekstejäsi.
Oli tekstisi ongelmana sitten ylimielisyys tai passiivin takana piileskely, lopputulos on sama: et saa lukijaa puolellesi koska et itse ole hänen puolellaan. Asiatekstin kirjoittajan tärkein tehtävä on rakentaa ymmärrystä ja sitä ymmärrystä ei synny, jos et aidosti yritä rakentaa siltaa tiedon ja lukijan maailman välille vaan pidät hanakasti kiinni siitä asemasta, jonka olet vuosien saatossa rakentanut itsellesi.
Miten teet tekstistäsi empaattista eli lukijan puolella olevaa?
Tieteen popularisoijana ja ammattikirjoittajana työtäni on avata ja haastaa tällaista kielenkäyttöä asiantuntijoiden puolesta. Avaan tässä sinulle prosessini, jonka avulla palautat ylimielisen tai passiiviin verhotun kielen ihmisen tasolle ja annat lukijan tuntea sen, että sinä välität hänestä enemmän kuin itsestäsi. Prosessi ymmärrettäväksi kirjoittajaksi on kaksivaiheinen. Jotta sanasi laskeutuvat ihmisen tasolle, sinun täytyy ensin tehdä sisäistä työtä sen eteen, että mielentilasi laskeutuu ihmisen tasolle. Tämä tarkoittaa niistä turvarievuista luopumista, joihin olet luultavati urasi aikana ripustautunut, kuten tittelit ja vertaistesi peukutus. Lukijaa ei kiinnosta ansioluettelosi tai se, mitä mieltä joku toinen meritoitunut ihminen on sinusta. Häntä kiinnostaa ainoastaan se, pystytkö opettamaan hänelle jotain sellaista, mitä hän ei jo tiedä, tai tavalla, jota hän ei ole aiemmin kokenut. Käy siis ensin itsesi kanssa tämä keskustelu ja jauha nämä mantrat päähäsi ennen kuin alat kirjoittamaan:
Hyväksy, että olet jo kovan luokan asiantuntija. Vaikeat sanat eivät tee sinusta pätevämpää asiantuntijaa vaan päinvastoin. Vasta kun osaat purkaa kaiken tietosi lapsen tai vanhuksen kielelle, olet sisäistänyt sen läpikotaisin.
Muistuta itseäsi siitä, että tavallasi puhua ja kirjoittaa on suurempi vaikutus kuin itse tiedolla. Sinä olet tekstisi kiinnostavin osa, joten anna uniikin tapasi näpytellä näppäimistöä näkyä tekstissä. Jos olet läpänheittäjä, käytä hyviä tarinoitasi tekstikappaleiden aloituksina. Jos taas olet hiljainen ja asiapitoinen, tee pisteistä ja lyhyistä lauseista merkityksellisiä tyylivalintoja.
Muista, että kirjoittaminen on viestintää eli asioiden pukemista sanoiksi. Kirjoittamista ei voi tehdä puolueettomasti, koska jokainen teksti on täynnä valintoja. Kirjoittajan on siis oltava valmis muodostamaan mielipide jostain tai rakentamaan punainen lanka, joka pitää lukijan mukana tekstissä. Jos et halua olla mitään mieltä tai rajata mitään pois, kirjoittaminen ei ehkä ole aikansa väärti. Silloin kannattaa tukeutua muihin kuin viestinnällisiin tapoihin ilmaista asiantuntijuuttaan.
Mieti, minkälaisen vaikutuksen haluat tekstilläsi saada aikaan lukijassa ja asennoidu kirjoitusprosessiin niin, että tuo vaikutus on tärkeämpää kuin mikään yksittäinen sana tai teoria. Paras reitti on usein yksinkertaisin reitti.
Ymmärrä, että kirjoittajana sinun ainoa tehtäväsi on palvella lukijaa. Sitoudu tekemään tämä mahdollisimman hyvin ja sivuuta muut, kilpailevat tehtävät tämän tieltä.
Kun olet ensin ymmärtänyt oman tehtäväsi kirjoittajana ja asiantuntijana, voit siirtyä empatiassa teknisemmälle tasolle eli itse kirjoitustilanteeseen ja tekstin tuottamiseen. Siihen annan avuksesi nämä viisi tekoa:
Nosta tavoittelemasi lukija mieleesi aina ennen kuin alat kirjoittaa. Tee mielikuvamatka hänen päiväänsä, olotilaansa ja hetkeen, jossa hän tekstiisi tarttuu. Mitä hän kaipaisi sinulta juuri nyt? Tai jos istuisit hänen kanssaan kahvilla tai oluella, minkälaisia tarinoita kertoisit? Millaisella äänenpainolla puhuisit?
Jos olet tottuneempi kirjoittamaan virallista tai akateemista tekstiä, kirjoita ensimmäinen versio mieluummin puhekielellä mä ja sä -muodossa, jotta pääset mahdollisimman kauas tottumuksistasi. Editoi sen jälkeen teksti hyväksi kirjakieleksi menemättä sivistyssanoihin tai monimutkaisiin ilmauksiin.
Kun tunnistat, että mielesi tekisi käyttää ammattisanastoa, kysy itseltäsi, mitä tämä sana tarkoittaa ja onko sille suomenkielinen vastine (esim. kompetenssi = osaaminen) vai onko jargon ainoa mahdollisuus? Jos joudut käyttämään ammattisanastoa, huolehdi, että selität sanan heti sen ensiesittelyä seuraavassa lauseessa. Jos et osaa selittää sanaa, se voi olla merkki siitä, että sana kannattaa jättää kokonaan pois ja löytää kiertotie.
Kun käytät verbejä (tehdä, mennä, laittaa, kehittää jne.), pyri käyttämään niitä aktiivisessa muodossa eli niin, että on selvää kuka tekee ja mitä. Jos huomaat ajautuvasi pasiiviisiin ilmauksiin (tehtiin, mennään, saatetaan, olisi syytä), haasta itseäsi kysymällä kuka, mitä ja minne. Älä pelkää puhua minä-muodossa tai kertoa mielipiteitäsi siitä, kenen pitäisi tehdä ja mitä.
Hyvä kirjoittaminen ei edellytä käsitteiden pudottelua sinne tänne vaan teksti on yleensä kaikkein sujuvin, mitä harkitummin käsitteitä käyttää. Eli jos huomaat, että yhdessä tekstikappaleessa vilahtelee Bic Mac -indeksejä ja blokchain-innovaatioita, yritä parhaasi mukaan karsia ne minimiin. Kysy itseltäsi, miten voisit selittää tämän ilman käsitettä? Määritä tekstillesi pituudesta riippuen jo etukäteen 3–5 pääkäsitettä, jotka avaat, selität ja joita käytät toistaen ja luovu muista. Lukukokemuksen vaikuttavuuden kannalta on tärkeämpää, että lukija ymmärtää edes yhden käsitteen kunnolla kuin muistaa kolme väärin.
Hyödynnä myös näitä ikivihreitä kirjoittajan kikkoja:
Anekdootit eli pienet tarinat, jotka avaavat jonkin käsitteen käytännössä.
Vertauskuvat eli tavat verrata jotain vaikeaa ja monimutkaista johonkin tuttuun ja tavalliseen.
Esimerkit tosielämästä.
Lyhyet lauseet.
Jos tunnistit tekstistä itsesi, hienoa, sillä itsetuntemuksesta lähtee myös hyvä kirjoittaminen. Muista vielä loppuun nämä rohkaisun sanat: Vaikka meillä jokaisella on kyky sanoittaa osaamistamme ja tekoälykin osaa tuottaa tekstiä, puhutteleva ja vaikuttava kirjoittaminen on silti taito, joka vaatii harjoittelua. Anna siis itsellesi lupa kirjoittaa huonoja versioita ja hyväksy, että parhaat tekstit syntyvät muokkaamalla, viilaamalla ja hiomalla vielä kerran. Löydä nautinto prosessista.