Miten selviytyä vaikeista ajoista?
Minulta on joskus kysytty, miten olen selvinnyt oman elämäni vaikeista ajoista. Se on hyvä kysymys. Jokaisella meistä on jonkinlaisia selviytymiskeinoja ja työkaluja, joita hyödynnämme tietoisesti tai tiedostamatta. Juuri nyt olen löytänyt itseni taas vaikeamman jakson keskeltä, ja aihe on siksi minulle hyvinkin ajankohtainen.
Julkaisen tammikuussa toisen kirjani. Kun vastikään sain kirjan valmiiksi, elämääni laskeutui tyhjyys, suru.
Tämä on se vaihe, kun moni haluaa onnitella ja kysyy, eikö ole hienoa, että se on valmis. Sanon aina, että joo ja ei. On toki helpottavaa, että iso työ tulee päätökseen mutta samalla suren eroa teoksesta ja luovasta prosessista. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, kirjan kirjoittaminen on kuin ihmissuhde. Se kuuntelee ajatuksiasi loputtomiin, pohtii maailmaa kanssasi, muuttaa muotoaan prosessin aikana ja reagoi niihin tunteisiin, mitä prosessin aikana käyt läpi. Kun kirja on valmis, vuorovaikutus katkeaa. Kuin luottoystävä poistuisi elämästä yhtäkkiä.
Siksi tämä aika, joka ulospäin voi näyttää suorituksen jälkeiseltä henkseleiden paukuttelulta on itse asiassa aika repivää, inhottavaa ja haikeaa. Joten kysymys: miten selviän vaikeista ajoista, on nyt ajankohtaisempi kuin hetkeen. Aloin siksi miettiä ja listata asioita, jotka ovat menneessä auttaneet minua hankalien tunteiden läpi.
Aktiivisuus. Tekeminen, joka nostaa sängystä ylös ja antaa päiville rakenteen, jotteivät voimakkaat tunteet johda ylianalysointiin ja märehtimiseen. Tekemistä ei kuitenkaan saa olla nääntymiseen asti, koska kiire vain tuuppaa tunteita eteenpäin – ei auta käsittelemään niitä.
Tunteisiin vetoava musiikki ja elokuvat. Tunnepitoinen draama ja soulmusiikki saavat usein pintaan ne tunteet, jotka minun on koettava päästäkseni eteenpäin. Arjen hälyssä tunteita on välillä vaikea tunnistaa, koska ne peittoutuvat valheellisten pseudotunteiden alle. Esimerkiksi suru muuttuu minulla epämääräiseksi ahdistukseksi ja pelko riittämättömyydeksi. Tunteisiin vetoavat elämykset rikkovat pinnan ja avaavat aidomman tunnemaailman, jonka kanssa on helpompi työskennellä.
Ihmissuhteiden vaaliminen. Ihmiset tuovat turvaa silloin, kun jokin osa elämästä on kateissa tai epämääräisyyden peitossa. Kaikenlainen hengailu ja oleilu ystävien kanssa vetää pois omasta päästä ja yksinäisyyden kokemuksista.
Pitkät kävelyt. Luonnossa olo ja rauhallinen liikkuminen toimivat minulle ajatusten prosessoinnin työkaluna. Kun kävelen, ahdistavatkin ajatukset ovat ok, koska liike imee niistä pahimman kärjen.
Kehon hoivaaminen joogalla, meditaatiolla, avantouinnilla, saunalla. Jos on rahaa niin myös kasvohoidoilla ja hieronnoilla. Tärkeää on olla tavoittelematta mitään hyötyä ja tehdä näitä ihan vaan siksi, että tuntuu hyvältä.
Kiitollisuuspäiväkirja. Vaikka joskus ajattelin, että päivittäinen kiitollisuuden raportointi on jotenkin teennäistä, lajin kokeileminen käänsi kelkkani. Kiitollisuuspäiväkirja oli minulle aivan ratkaiseva apu joitain vuosia sitten, jolloin olin aamusta toiseen hyvin masentunut. Huomasin, että synkkyyden keskellä kiinnitin huomiota kaikkeen hyvään siksi, että siitä oli tullut minulle rutiini. Itse pidin päiväkirjaa kalenteriini niin, että listasin joka päivä jotain. Huonoimpinakin päivinä löytyi aina muutama asia.
Kirjoittaminen. Tekstiä tuottamalla pääsen usein kiinni siihen, mitä oikeastaan ajattelen ja tunnen. Siksi kirjoittaminen on tapa ratkoa omia ongelmia – vähän kuten terapiakin. Silloinkin, kun olen säännöllisesti käynyt terapiassa, olen prosessoinut käyntejäni päiväkirjaan. Uskon, että kirjoittamisella on ollut merkittävä vaikutus terapiani tehoon.
Minun selviytymiskeinoni eivät luultavasti sellaisinaan toimi toiselle vaan uskon, että jokaisen pitää rakentaa oma työkalupakkinsa. Usein pakin kokoamista helpottaa, kun katsoo elämässä taaksepäin. Miten sinä olet selvinnyt oman elämäsi vaikeista ajoista?